Matkalla

Ole kiinnostunut tulevaisuudestasi - vietät siellä loppuelämäsi.

Eihän tuota voi kiistääkään. Sen sijaan voidaan esittää kysymys. Kuinka moni tulevaisuudestaan kiinnostunut tiesi kymmenen vuotta sitten millaista hänen elämänsä tänään on? Entä viisi vuotta sitten? Vuosi sitten? Tarkatkaan tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole idioottivarmoja. Tulevaisuudessa on monta muuttujaa, radikaalein niistä usein ihminen itse. Liiassa tulevaisuuden suunnittelussa on se suuri vaara, että unohtaa elää nykyhetken.

On kahdenlaisia matkoja. Minuuttiaikataululla tehty matka ei ole oikea matka. Se on suoritus, pelkkä meriitti. Jos kaikki on suunniteltu etukäteen, niin mikään muu ei muutu paitsi sen hetkinen sijainti kartalla. Oikean matkan tunnistaa siitä, että sen tekemiseen on pakottava tunne. Silloin etsii jotakin, vaikka ei vielä tiedä mitä. Kaukana kotoa ja poissa tutuista kuvioista on helpompi nähdä uudella tavalla, antautua täysin seikkailulle, luottaa ihmisiin. Silloin koti on kaikkialla ja ympärillä olevat ihmiset ovat perhe. Pää ulkona ikkunasta huimassa vauhdissa, kylien ja kaupunkien vaihtuessa. Olla vain pienenä havaintona tuhansissa rönsyilevissä tarinoissa, vauhtiviivaiset kasvot ikkunassa. Se on hetki.

Konkreettisen oikean matkan jälkeen näkee helpommin koko elämän matkana. Kaikki mitä ihminen tarvitsee on tässä hetkessä. Tulevaisuudessa ei koskaan voi olla onnellinen. Eikä liiemmin menneisyydessä. Onnellisuus on nyt! Jokainen ajatus vaikuttaa kaikkeen maailmassa. Ajatukset johtavat tekoihin, huomaamattakin. Jokainen huono ajatus tuhoaa vähän maailmaa, jokainen hyvä ajatus rakentaa hyvää siinä. Nämä voimat ovat aina. On vain tehtävä valinta.

Se on Karma, se on uskontojen, elämänkatsomusten, positiivisen psykologian ja verkostomarkkinointitranssien yhteinen The Secret®. Oivallus. Oivallus siitä, että jokainen on itse vastuussa omista tämän ainoan olemassa olevan hetkensä ajatuksista ja kyvystä vaikuttaa oloonsa saamalla sen minkä itse on valmis antamaan. Se on Taivas ja Helvetti. Maailmoja on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Joillekin se on paratiisi, usealle vaikea paikka ja joillekin pelkkää pimeyttä.

Lääkkeet eivät paranna. Ne ovat kaiken muun materiaalisen ylensyönnin ja itsetyydytyksen ohella pelkkää puudutusta kipuihin. Me olemme unohtaneet, että kivussa on parantuminen. Moni yrittää olla kohtaamatta kipuaan, päästä helpommalla. Oikealla matkalla itseään ei voi olla kohtaamatta. On vain lähdettävä etsimään.

Lohduttavaa on, että sekin kun olit eksyksissä, oli osa matkaasi. Ja silloin kun tajusit olevasi eksyksissä, olit jo hyvässä vauhdissa.

Kerran ajattelin mutta heti hävetti

Ihmisen elämä on juoksua juoksupyörässä. Pyöritämme pyörää ajatellen, että tätä tekevät myös kaikki muutkin, juoksevat taukoamatta ja ilman minua - puuttuvaa ratasta - ei hauras yhteiskuntamme funktioi.

Ajatelkaamme tuo juoksupyörä kaikeksi siksi, mikä meistä tekee ns. ihmisiä. Moraaliksi, käyttäytymisnormeiksi, yhteiskuntajärjestykseksi, laeiksi; siksi kehäksi, jonka ulkopuolelle jos loikkaamme, meitä rangaistaan.

Hän on eniten ihminen ken on kauimpana luontoa. Hän joka on tukahduttanut itsestään kaikki halut ja tunteet, hän joka kieltänyt itseltään kaiken mikä tuntuu luonnolliselta, hän joka on alentanut kaikkeuden matemaattiseksi kaavaksi ja itsensä vain yhdeksi nollaksi pilkun takana. Hän joka eniten häpeää toteuttaa itseään ja ennenkaikkea eniten häpeää niitä jotka itseään toteuttavat.

"Seksuaalinen halu on haluista alhaisin ja sen tarkoitus on saada ihminen ajattelemaan harkitsemattomasti, tai vaihtoehtoisesti tainnuttaa rationaalinen ajattelu kokonaan. Saan jatkuvaa tunnelamautushoitoa (perustuu vapaaehtoisuuteen), jotta pysyisin työkykyisenä ja jotta pystyisin jatkaa töitä kotonanikin ilman, että likaiset mielikuvat vaimostani vainoaisivat minua."

"Paastoan säännöllisesti. Ei siis mitään raamatullista - raamattu on sekoitus epäloogisuutta, valetta, suggestiota ja puhdasta sattumaa - vaan olen pikemminkin kafkamainen nälkätaiteilija. Olen syömättä koska luonto väittää että ihmisen tarvii syödä ja eiköhän se ole selvää, että viimeistään kykyjen kuten kielen, älykkyyden, tunteiden osoittamisen ja niiden piilottamisen jälkeen ihminen on aika kaukana luonnosta. Eikä evoluutioteoria selitä älykkyyttä, mikä onkin ihan loogista, sillä se on luonnonilmiö, älykkyys taas ei."

"Itse asiassa kyllä, petän vaimoani julkisesti manifestoidakseni että ihminen ei ole yksiavioinen eläin. Eikä varsinkaan mikään eläin! Ihmistä on turha lokeroida mihinkään naturaaliseen lokeroon, miksikään polyamoriseksi tai monoamoriseksi rakastajaksi, ihminen voi itse valita saatana!

"Hyvin sanottu siinä ylhäällä. Samasta syystä en petä vaimoani."




Joskus ajattelin että myöhästyisin töistä ihan tahallani, mutta en sitten uskaltanut. Potkuthan siitä olisi tullut.

Kerran näin autotiellä kuolleen siilen; suolia ja verta viiden metrin päässäkin ja halusin haudata sen ja itkeä. En sitten kehdannut kun mutkan takaa tuli joku lenkkeilijä, joten sylkäisin ja jatkoin matkaa.

Kerran aloin kirjoittaa jotain tarinaa miehestä, joka astuu Coffee Houseen, kilisyttää lasia, sanoo myötähäpeän ja ihmetyksen täyttämille silmäpareille "vapautukaa kahleista, vapautukaa itsestänne ja tulkaa ihmisiksi." Jos olisin kirjoittanut tarinan loppuun, olisi selvinnyt että tuosta tapahtumasta, noista sanoista alkoi kenenkään huomaamatta, kenenkään tajuamatta, tarinan nimen mukaisesti Hiljainen vallankumous. Se levisi kuin tauti ja korvasi ihmisen sydämen jäädyttäneen ikiroudan leimuavalla, inhimillisen tulen ja läheisyyden lämmöllä ja kerrankin, vihdoinkin, jonkun halutessa muutosta, se tapahtui. Mutta hölmö ideahan se oli, en tiedä mistä se tuli ja pyytäisin nyt anteeksi tätä kaikkea, hävettäähän minua, ei nyt tarvitse sormilla osoitella, niin, jätänhän minä kirjoittamisen niille ketkä sen osaa, taas raiskasin oman ideani vaikka tarkoituksena oli vain rakastella.

(se tuli sydämestä, halusta, luonnosta, ilosta olla ihminen, mutta tukahtui kaikkien vastakohtien ei niinkään musertavasta, vaan pikemminkin painostavasta voimasta, ns. "emme ole koskaan irtisanoneet yrityksestämme ketään vaan käytämme vapaaehtoiseen irtisanoutumiseen perustuvaa taktiikkaa, eli kiusaamme ja alistamme ihmistä kunnes hän ei enää kestä)

Yhtenä maanantaina ajattelin tanssia Kauppakadulla sadetanssin, mutta kuinka hän kehtaa sadetanssia MAANANTAINA?! "Juoppo, piripää, nisti, taas noita työttömiä nuoria joiden elämä ei mennyt niin kuin piti, noniii, itkepä vähän"

Niin, kerran ajattelin ihan vain puhdistautumismielessä itkeä, itkeä huvikseni, itkeä koska voin ja koska kehtaan, itkeä nauramisen sijaan - itkun ilosta!, mutta hyvin outoahan sekin olisi ollut.

Jos yrittää rikkoa kausaliteetin kahleet, se jää yritykseksi ja haukkujen saattelemana päätyy uuteen kausaalisten ketjureaktioiden rihmastoon eli - yritä nyt olla ajattelematta tätä tai ahdistut - mutta elämme limbossa. Teoilla on seuraukset aivan samalla tavalla kuin-

Eräs mieleenpainuvimmista eksistentiaalisista kriiseistäni oli sen tajuaminen, että en osaa enkä kertakaikkiaan kykene lentää. Se rajoittaa vapautta ihan samalla tavalla kuin-


Niin ->

Ihmisiä meistä tekee se, että kykenemme monenlaiseen itsemurhaan.