Asiat ovat loppujen lopuksi melko yksinkertaisia. Koska –
määrittelemättä sitä mikä on ”asia” ja mikä on ”yksinkertainen” – voisin aika
vankalla varmuudella sanoa, että asiat
joka tapauksessa ovat siten, miten ne ovat. Ne ovat niin, eikä mitenkään
muuten. Ja mitä tästä sitten seuraa?
No, on vain tämä elämä, tämä peli ja sitä on pakko pelata.
Muuten käy hassusti.
Siis, voi sentään, tämä kaikki on itselleni jotenkin niin
itsestään selvää, että on vaikea edes ajatella miten vaikeaa kaikesta on tehty.
Se on hevonpaskaa, koska asiat eivät todellakaan ole sitä.
Meillä on siis asioita ja monetkin asiat vain ovat. On Afrikka. Se on ja asiat
siellä ovat miten ovat, mutta niin minä vain selviän joka päivästä hengissä,
vaikka en ainuttakaan ajatusta soisi tätä maailmankolkkaa kohti.
Se vain on ja olen
tehnyt rauhan sen kanssa.
Monikin asia on näin. Joskus muinoin kun uutisia vilkaisin –
muistan – että elintarvikkeiden hinnat olivat nousussa ja jos sekunnin
ajattelen, ymmärrän että siihen on ihan loogisia syitä. No, jos hinnat nousevat, se tarkoittaa, että ne
maksavat enemmän. Jos asiat, joita kuitenkin ostan, maksavat entistä enemmän,
tarkoittaa se, että esimerkiksi rahaa/oravannahkoja/yms. vastaan saan vähemmän asioita.
Ja – nyt vittu sentään – tämä ei ole mikään syy itkeä, se on
syy tulla toimeen vähemmällä.
Se. On. Niin. Yksinkertaista.
Se on juuri niin yksinkertaista kun miten asiat ovat.
Jos menetän jostain kumman syystä kaiken, tarkoittaa se,
että minulla ei ole kotia, eikä se tuomia luksuriteetteja. Olen koditon, olen
varaton. Dyykkaan, talvisin hengailen lämpimissä paikoissa, kuten juna-asemilla
– mutta jotenkin selviän.
Koska minun täytyy.
Voin toki luovuttaa. Voin loikata junan alle ja todeta että
nyt meni vaikeeks.
Miksi ei?
No koska vittu, se ei olisi mielenkiintoista!
Elämä on mielenkiintoista! Sen täytyy olla, koska ei ole muutakaan, kuin tämä elämä!
Juuri nyt en keksi mitään niin mielenkiintoista, kuin
kodittoman elämä. Oppisi tuntemaan kaupunkia, sen tapoja, ehkä vähän
ihmisistäkin jotain ja varmasti jotain itsestään. Ziljoonittain jännempää kuin
mitä elämä nyt, nyt kun kaikki on niin vitun itsestäänselvää. Teidän kaikkien
elämä, möh. Loppujen lopuksi aika itsestäänselvää. No hard feelings.
Opiskelen nyt terveysliikunnan ohjausta ja tämän puolesta
tulee liikuttua ihan merkittäviä määriä, liikutettua muita ja samalla vähän
myös ajateltua tähän liittyviä asioita.
Kaikille ihan harrastajille on varmasti tuttua, kuinka pitää
olla treeniohjelmat ja aikataulut, liikepalautus on sitä, sarjapalautus tätä,
lepoa sen verran, siihen päälle unta, protskuja x määrä grammoja, joka
lihasryhmälle jotain spesifiä, koska keskitetyt liikkeet palvelevat parhaiten
tavoitetta y. Tavoitteeni on siis z, ja sen saavutan noudattamalla...
...hevonpaskaa taas.
Nyt vittu.
Mitä tässäkin tarvitaan on kaksi asiaa: ripaus tietoa ja
pikkuhiljaa katoavaa kansanperinnetta: maalaisjärkeä.
Pidän itseäni esimerkkinä omasta ideologiastani ja minun
ideologiani on tehdä asioista niin yksinkertaisia kuin mahdollista, koska sitä
ihmiset haluavat ja koska niin asiat sattuvat olemaan. Mainittakoon että viime kehonkoostumusmittauksessa painoin
65kg, josta lihasta oli 58,5kg ja rasvaprosenttini oli 5,5 – jotakuinkin kisakireä
kehonrakentaja, otaksun?
No mitä minä sitten teen pysyäkseni sellaisena kuin olen,
varmasti on jotain aivan saatanallisia salaisuuksia?
No ei ole.
Ihan parina avainkohtana, muiden elämää helpottaakseni,
mainitsen, että minulla ei ole treeniohjelmaa (en siis ”tee mitään minkään
mukaan saavuttaakseni mitään”) enkä liioin syö mainittavan terveellisesti. Syön
mitä eteen tulee ja vähän myös mitä mieleni tekee.
”No ei oo totta, pakko sulla joku ihmetrikki on oltava.”
Kuunteles tätä, ja nyt kuuntelet niin tarkasti kuin ikinä
olet kuunnellut, koska se mitä kohta sanon ei ole mitään uutta sinulle, eikä
kenellekään muulle, mutta jotenkin se tuntuu olevan niin vaikea ihmisten
ymmärtää tai ainakaan toteuttaa.
Jokin aika sitten minulta kysyttiin, että miten pääsee
hyvään kuntoon ja nopeasti. Aika vaikea kysymys, mutta minäpä katsoin peiliin
ja totesin, että ole ihan hyvässä kunnossa. Onko minulla ollut vaikeaa
saavuttaa tämä kunto? Ei. Ihan uskomattoman helppoa, sanoisin.
Miten tämä sitten tapahtuu?
Saatana.
Perkele.
Kyrpä.
Nyt haluan huomion tälle lauseelle, siksi järjettömät
kirosanat.
Nyt kuuntele.
TÄTÄ:
Ylitä itsesi.
(antikliimaksi tai ei, your choice)
Älä juokse niin, että tuntuu koko aika aivan ihanalta.
Juokse niin, että edes
jossakin vaiheessa, edes vähän aikaa, tuntuu edes vähän pahalta.
Älä runkkaa painoilla, joita on kiva nostella. Nostele
painoja, joita on edes vähän vaikea
nostella.
Anteeksi, olen ihan kyynelissä täällä miten yksinkertaista
tämäkin kaikki on. Mutta kun se on. Et sinä tarvitse mitään treeniohjelmia, ei
sinun tarvitse syödä mitenkään erityisen hyvin – riittää, että ymmärrät, että asioilla on seurauksia.
Tässä kohtaa tulee mukaan sitä maalaisjärkeä;
- - jos syöt, kasvat
- - jos juokset, sinusta tulee parempi juoksija
- - jos teet hauiskääntöä, hauis kasvaa
Ja jonkin verran tietoa. Tavallinen edes vähän jostakin
perillä oleva ihminen kyllä tietää jo ihan riittävästi. Hän tietää, että lihas
tarvitsee kasvaakseen proteiinia. Jos halutaan kasvattaa lihasta, sitä
treenataan niin että tuntuu ja imetään sitä proteiinia. Kun juoksee, sitä
hengästyy ja sydän hakkaa. Parantuisikohan tässä hengitys- ja
verenkiertoelimistön toiminta? No ehkä.
Ja ihan bonuskysymyksenä, kannattaako treenata pelkkää
hauista, vai ehkä kuitenkin koko kehoa?
Se jääköön
arvoitukseksi.
Ihan for real bros. Painotan tässä asioiden
yksinkertaisuutta. Lähtökohtaisesti asiat ovat miten ovat ja niiden kanssa on
elettävä, koska – herttinen sentään – ainut toinen vaihtoehto on kuolla, ja se
tuntuisi aika liioittelulta monessakin tapauksessa.
Entäs jos olohuoneessasi on noin kuutiometrin verran varsin
pistävän tuoksuista paskaa? Kyllä, haluat elää, kuolema olisi toden totta
liioittelua, mutta kun se ahdistaa...?
Hei, lapioi se paska vittuun siitä ja jatka elämää.
Kaikki on hyvin symbolistä tässä paskajutussa, mutta toistan
nyt vielä.
Paska vittuun ja elämä
jatkuu.
Asiat siis ovat miten ovat, mutta joskus niitä haluaa
mielummin muuttaa, kuin vain elää niiden kanssa... mitä minä nyt teen...
Jotakin. Teet jotakin muuttaaksesi tämän. Teet sen minkä
sinä itse parhaaksi näet ja jos se toimii, hyvä. Jos ei, opi virheistä.
Loppujen lopuksi, me kaikki olemme vain mitä olemme ja
meillä kaikilla on syitä olla mitä olemme ja syitä olla olematta mitä haluamme.
...on vain tämä elämä, tämä hetki. Tee nyt oikeesti sillä
jotain muuta, kuin mieti sitä miksei se ole sitä mitä haluat. Elämä kuitenkin
on aika pitkälti sitä, mitä itse siitä tekee. Haluan, että siitä tehdään juuri
niin yksinkertaista kuin mitä se voisi olla, eikä niin monimutkaista, kuin mitä
se tuntuu olevan.
