Kirkko ja kaupunki

Näin minä sen näen.

Kristinuskoa vihataan tällä hetkellä tosi kovaa. Helsingissä ja muissa Suomen kylissä ja kaupungeissa on totaalinen käytösvirhe puhua jotakin hyvää kristinuskosta tiedostavien nuorten keskuudessa. Uskovaiset nähdään ahdasmielisinä typeryksinä, joita kirkko käyttää hyväksi heidän itsensä sitä tajuamatta. Kaupunkilaiset lukevat Cityista, Nyteistä ja Voimista oman ikäistensä intellektuellien kolumneja uskonnon suuresta tuhoavasta voimasta ja nyökyttelevät päätään tekstin osuvuudelle.

Uskonnot nähdään ainoastaan instituutteina, joiden avulla ihmisiä hallitaan. Ei ihme, sillä mediassa ei ymmärretä uskontoja. Aineeton asia on vaikea selittää, siispä kaikki henkisyys yksinkertaistetaan ja siitä puhutaan vain uskontona tai kirkkona. Henkisyys ei ole missään yhteydessä ihmisen tekemiin asioihin. Kirkko ja uskonnon tulkinta taas ovat aina. Mikään, minkä takia uskontoja vihataan, ei ole tekemisissä henkisyyden kanssa. Kaikki uskontoihin liitetty paha on ihmisten aikaansaamaa. Henkisyydestä ei puhuta valtavirtamedioissa.

Länsimaisessa kristinuskossa on ongelmansa. Siitä on vaikea löytää hengellisyyden taso. Kristinusko koetaan ennemmin ojennusnuorana ja elämäntapana kuin henkisyytenä. On ihan okei lähteä Intiaan ashramiin, samaan aikaan kun toinen nuori salaa tuttavapiiriltään kristillisen seurakunnan kerhossa käymisen, vaikka molemmat ovat samojen kysymysten juurella. Hengellisyys on ihmisen henkilökohtaista Jumaluuden tuntemista ja jotakin paljon syvempää kuin ‘uskonto‘. Todellinen uskovainen tajuaa, että mikään uskonto ei ole toista parempi, vaan ne ovat kaikki eri keinoja löytää tie samaan suureen Ymmärrykseen.

Päivi Räsänen ei ole ymmärtänyt kristinuskoa. Hänen uskontokäsityksensä on vajaa, hän ei näe Jumaluutta ympärillänsä. Hän ei näe jokaista ihmistä lähimmäisenään ja perheenjäsenenään, sillä hän tuomitsee niin monet meistä. Räsäsellä ei ole rauha itsensä kanssa, hänen on etsittävä syyllisiä. Raamatuntulkinta ei tee todellista uskovaista. Raamatusta tai muista pyhistä kirjoista voi aina nostaa esiin kohtia, jotka ovat täysin humaanien arvojen vastaisia ja järjettömiä. En ymmärrä mitä siellä tekevät lakikokoelmat, jotka ovat yhteydessä johonkin muinaiseen aikaan ja paikkaan, eikä missään nimessä henkisyyteen. Ne osattakoon sivuuttaa tärkeän viestin tieltä.

Todellisen uskovaisen erottaa. Heitä näkee välillä. Tai ennemminkin tuntee. He loistavat. Todelliset uskovaiset elävät hetkessä, luottaen aina johonkin itseään korkeampaan voimaan. Heidän rakkautensa on riippumatonta ja kun he tuntevat olevansa joka paikassa kotona, mikään paha ei pysty koskettamaan heitä. He ovat ymmärtäneet kuinka paljon enemmän vilpitön hyvyys antaa kuin mikään maallinen materia ja he näkevät Jumaluuden kaikissa ja kaikkialla. Tällaisia valaistuneita näkee harvemmin sellaisen ihmisryhmän joukossa, jotka eivät jollakin tavalla muodosta maailmankuvaansa henkisyydelle. Tämä ryhmä löytää aina syyn kyynisyydelle ja he saavat voimavaroja vihasta tai muista negatiivisista tuntemuksista.

Ihmisellä on etsikkoaikoja. Varmaan moni tiedostava kaupunkilainen miettii kuinka noloa olisi tulla uskikseksi. Voin lohduttaa, että kun sen aika koittaa, ei noloudella ole mitään merkitystä kaiken sen uuden kauneuden edessä jonka maailma silmille silloin räjäyttää.